Takaisin uutissivulle/Back to News

Kuinka Karjaasta tuli pannunsoiton kotipaikka Suomessa.

Vuosi 1985 oli vielä sitä aikaa, jolloin kaupungeilla oli varaa lähettää nuoria taiteilijoitaan Pohjoismaiden kummikuntiin vierailu- ja esiintymismatkoille. Vuoden -85 matkakohde oli "perunakaupunki" Alingsås Ruotsissa. Sinne suuntasi Performanke-ryhmä Ari Viitasen johdolla. Ryhmä soitti mm. pienoiskanteleilla Reggaeta ja monenelaista muuta kummallista musiikkia. Muita jäseniä olivat Niko Ingman, Markku Niemivirta ja Jukka Lindberg. Samoissa tilaisuuksissa esiintyi myös paljon äänekkäämpi ryhmä TÅRNBY STEELBAND Tanskasta. Kotiin palattuaan otti Ari Viitanen vasaran ja kymmenen litran peltipurkin ja kokeilut alkoivat.

Kokeilut jäivät kesken tiedon puuttumisen takia. Jostain ilmaantui nimi Esa Tervala, alunperin Liperin mies, joka oli kuulemma valmistanut steelpannuja. Esalta liikenikin sitten muutama valokopio, joissa selvitettiin asiaa. Niin kokeilut jatkuivat. Koska tietoa ei saanut, tuli mieleen Trinidadiin lähtö. Karjaan Big Band oli tuohon aikaan elinvoimainen jatsiorkesteri, jonka kantavia voimia oli Henrik Otto Donner. Otto tiesi kertoa, että Tukholmassa toimii steelband, jonka joku trinidadilainen on aloittanut.

Talvella alkuvuodesta sitten Ari suunnisti Harri Larjoston kanssa Nackaan Hot Pans´in harjoituskämppään. Oli kiiltävää pyttyä! Harri valokuvasi ja Ari piirteli kaavakuvia pannuista. Matkan paras anti oli kuitenkin Ulf Kronmanin kirja "Steel Pan Tuning", josta löytyy yllättävän paljon tietoa pannuntekemisestä. Ja kokeilut jatkuvat.

Rudy Smith, Kööpenhaminassa asuva Trinidadin mies oli aloittanut ruotsalaisten pannubändin ja valmisti soittimia. Viikko vierähti vilkaasti puolihämärässä kellarissa keskellä Kööpenhaminaa. Rudy nakutteli tynnyrinpohjaa, Ari Viitanen seisoi vieressä ja kyseli koko ajan ja teki muistiinpanoja, tuli kotiin ja yritti soveltaa saamiansa oppeja.

Ari oli keskustellut muusikkoystäviensä kanssa pannuaiheesta ja lyömäsoittaja-viulisti Jan Vaaka oli nähnyt lehden, jossa testattin steelpannua, kerrottiin vieläpä amerikkalaismyyjän osoitekin: Paul Real Sales, Pasadena California. Eikun faksaamaan. Jerry Söderströmin liike oli tuohon aikan vielä Karjaalla ja hänen kauttaan tilattiin kolme soitinta. Pannut tulivat siis Trinidadista Kalifornian kautta kiertäen suoraan Tanskan kautta Karjaalle kahdeksan kuukauden odotusajan jälkeen. Yksi pannuista oli toivottoman epävireinen.

Kun virtyksestä valitettiin, tuli vastaus, "Normaalisti tarkistan kaikki pannut, näitä en valitettavasti ehtinyt tarkistaa. Tässä on kuvalliset ohjeet mihin naputtaa, mikäli tulee vaikeuksia, voin opastaa lisää puhelimen välityksellä, mikäli on tarpeen, siitä vaan virittämään!", allekirjoitus Chris Wabich. Naputuksien jälkeen pannu soikin hieman paremmin.

Berniläinen PanArt, ja sen johtaja Felix Rohner ja silloinen oppipoika Werner Egger, olivat nimiä, jotka Ulf Kronman, virityskirjan ruotsalainen tekijä, mainitsi kertoen hieman Felixin touhuista Sveitsissä. Ari Viitanen sai kutsun tulla käymään Bernissä. Vastavierailun yhteydessä sveitsinherrat tutustuivat Esaan, ja pyysivät Esa Tervalaa lähtemään Sveitsiin ammattimaiseen pannunvalmistukseen. Esa lähti. Sveitsiläiskuviot ovat nyt hieman muuttuneet, "pakka on sekoitettu", niinkuin sanotaan, mutta sillä tiellä Esa on ja on erittäin taitava virittäjä.

Tältä pohjalta paljolti yritys- ja erehdys-menetelmää apuna käyttäen on pannukuume levinnyt karjaalaisten koululaisten omaisuudeksi. Into jatkuu, Kirkkonummella, Kiteellä ja Salossa soitetaan jo ja vierailijoita käy ulkomaita myöten karjaalaisoppilaiden soittotaitoa ihmettelemässä. Ala-asteen bändit pitivät keväällä -99 5-vuotisjuhlakonsertin (oikeastaan neljä!) Antti Jyrkkäsen johdolla (Antti on myös taitava pannuntekijä, Kiteeläinen Simo Tiainen valmistaa ja virittää pannuja Itä-Suomen tarpeisiin, onpa Simo soitattanut petroskoilaisia opiskelijoitakin!)

Chris Wabich yritti fakseitse tavoittaa Ari Viitasta ja kysellä, kuinka viritys onnistui, mutta Jerry´s Music oli muuttanut Tammisaareen, eikä Chris saanut mistään uutta numeroa. Eräänä päivänä, vuosi taisi olla -96 tuli Ari Viitaselle ensimmäinen sähköposti Chrisiltä. Chris kyseli kuulumisia, ja kirjeenvaihto alkoi. Nyt eletään aikaa, jolloin vierailuja tehdään kumpaankin suuntaan. Chris orkestereineen on käynyt täällä Karjaalla pannunrakentajaystävänsä David Beeryn kanssa. Panic All Stars-Los Angelesilaien huippubandi vieraili Suomessa marraskuussa 1998 ja esiintyi yhdessä Karjaan oman Steel Pan Loversin kanssa lukuisissa konserteissa.

Tänään kaikki Karjaan suomenkielisten koulujen oppilaat soittavat pannuja. Ala-asteella kolmannesta luokasta lähtien käytetään PARASTA KOULUSOITINTA, pannua musiikin opettamiseen. Oppilaat pitävät yhdessä soittamisesta, joka sujuukin heti, toisin kuin muilla perinteisemmillä soittimilla, joilla yksilökohtaiset soittotaidot täytyvät olla jo melko hyvät ennen kuin soitinyhtye kuulostaa edes siedettävältä. Pannunsoitto on toisenlaista: nuotinluku, musiikin rakenteiden hahmottaminen, rytmitaju opitaan kuin vahingossa. Ryhmässä toimiminen, soittamisen riemu, eri musiikkilajeihin tutustuminen on luontevaa - listaa voisi jatkaa loputtomiin. Loppupäässä olisivat konsertit ja muunlaiset esiintymiset kotimaassa ja ulkomailla.

Ala-asteelta karjaalaiset siirtyvät kadun toiselle puolelle yläasteelle, jossa pannunsoitto jatkuu. Myös naapurikunnista tulevat koululaiset tutustuvat seitsemännellä luokalla pannunsoitoon. Valinnaisaineena pannunsoittoa jatketaan kasilla ja ysillä. Lukion steelbandkursseilla soitettava ohjelmisto on jo melko vaativaa.
Mutta homma ei jää tähänkään, koulun päätyttyä jatkavat monet, kuten maailmallakin pannupiireissä tunnettu Steel Pan Lovers osoittaa. Satojen kilometrien päästä pannukärpäsen pureman saaneet opiskelijat matkaavat Karjaalle orkesteriharjoituksiin....

Ala-asteen PanJam kävi kymmenen päivän konserttimatkalla Los Angelesissa toukokuussa 2000 ja herätti ansaittua huomiota.

Maailman parhaat orkesterit kisailivat ja aankaran rahankeruun jälkeen Steel Pan Lovers pääsi kuin pääsikin soittimineen Trinidadiin, joss kiilasi tiensä finaaliin ja saavutti maailman parhaipien (ja sponsoreiden tanakasti tukemien) bändien joukossa kahdeksannen sijan.

Trinilehdet ja musiikkitoimittajat ylistivät kilvan orkesterin energisyyttä.

World Steelband 2000 Festival comments Kommentteja finalisteista

World Steelband 2000 Festival home page Täältä löytyvät Festivaalin tulokset